2024

Kamppi, Päivi; Rumpu, Niina ; Huhtanen, Mari; Jokinen, Marko; Kartimo-Kröger, Susanna; Roiha, Anssi; Rämä, Irene; Sjöström, Mari

Arvioinnissa havaittiin, että oppilaiden tukitarpeiden kartoittamisen ja seurannan menettelyissä oli vaihtelua opetuksen järjestäjittäin. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoite ennalta ehkäisevästä tuesta ja tuen oikea-aikaisuudesta ei näyttänyt aina toteutuvan, sillä yli puolet arvioinnissa toteutettuun kyselyyn vastanneista opettajista oli onnistunut vain harvoin tai joskus ehkäisemään oppilaiden tehostetun tai erityisen tuen tarpeen syntymistä. Ruotsinkielisissä kouluissa sekä tehostetun että erityisen tuen antaminen näytti toteutuvan paremmin kuin suomenkielisissä kouluissa. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen asiakirjakäytänteillä ja joustavilla opetusjärjestelyillä onnistuttiin tukemaan oppilaan opinnoissa suoriutumista vaihtelevasti. Tehostetun tuen oppimissuunnitelma sekä erityisen tuen henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) koettiin hyödyllisiksi tiedonkulun ja nivelvaiheiden kannalta, mutta toisaalta raskaiksi laatia. Opettajien mukaan ne tulisi laatia huolella, huomioiden niiden toteuttamiseen todellisuudessa käytettävissä olevat resurssit. Suunnitelmien toteutuksen käytännöissä havaittiin vaihtelua ja erityisesti yläkoulujen aineenopetusjärjestelmässä asiakirjoihin kirjattua tukea ei ollut aina mahdollista antaa. Opettajat pitivät eriyttämistä hyödyllisenä. He kuitenkin arvioivat onnistuvansa melko heikosti huomioimaan eriyttämisen ja joustavien opetusjärjestelyjen avulla oppilaiden yksilöllisiä tarpeita, tekemään oppilaiden osaamistasoon perustuvia ryhmittelyjä tai huomioimaan hiljaisten oppilaiden tarpeita. Noin puolet opettajista, rehtoreista ja sivistystoimenjohtajista ei pitänyt eriyttämistä ja joustavia opetusjärjestelyjä riittävinä tukikeinoina auttaa yhdenvertaisesti kaikkia oppilaita saavuttamaan opetussuunnitelman perusteissa kuvattuja tavoitteita. Eriyttäminen koettiin usein haastavaksi, sillä tukea tarvitsevia oppilaita oli opetusryhmissä paljon ja tuen tarpeet moninaisia. Runsas kolmannes opettajista oli joutunut oppilaiden erilaisen osaamisen vuoksi madaltamaan usein tai aina koko opetusryhmän oppimistavoitteita, jotta saivat opetettua kaikille perusasiat. Erilaiset tuen toteuttamisen haasteet tulivat esille erityisesti yläkoulun aineenopettajajärjestelmässä. Eniten opettajat käyttivät sellaisia eriyttämisen ja joustavien opetusjärjestelyjen menetelmiä, jotka onnistuivat ilman lisäresursseja. Näitä olivat esimerkiksi lisäajan antaminen tehtävien tekemiseen tai oppilaiden ohjaaminen auttamaan ja neuvomaan toisiaan. Sen sijaan tukiopetusta, erityisiä painoalueita ja osa-aikaista erityisopetusta sekä yhteis- tai samanaikaisopettajuutta hyödynnettiin jokseenkin vähän. Mahdollisuudet niihin vaihtelivat myös kouluittain. Yhteisopettajuutta tehneet opettajat kokivat sen helpottaneen eriyttämistä ja oppimista sekä kaventaneen opetusryhmien välisiä osaamiseroja. Yhteis- tai samanaikaisopettajuutta yleisempi yhteistyön muoto oli opettajan ja koulunkäynninohjaajan työparityöskentely. Eriyttämisen ja joustavien opetusjärjestelyjen lisäksi erityisluokkia ja pienryhmiä pidettiin edelleen tarpeellisina, jotta opetusta voidaan antaa yksilöllisemmin pienemmissä ryhmissä ja taata oppilaille riittävä tuki. Opettajista 80 prosenttia koki kuitenkin, ettei näissä ryhmissä ollut riittävästi paikkoja niitä tarvitseville oppilaille. Opettajat pitivät myös muita vastaajaryhmiä epäselvempinä kriteerejä, joilla oppilaalle tarjotaan siirtoa yleisopetuksesta erityisluokille, pysyväisluonteisiin pienryhmiin tai niistä pois. Henkilöstöryhmien avovastausten mukaan oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestämistä ohjaavat pedagogisten tarpeiden ohella taloudelliset resurssit. Arvioinnin avulla ei saatu selkeää kuvaa siitä, miten pedagogiset tarpeet huomioidaan koulujen henkilöstömäärää mitoitettaessa tai erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien määristä päätettäessä. Opetustoimen henkilöstö toi esiin myös opiskelu-, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaamisen merkityksen, jotta [...]