Puheen ja katseen kautta rakentuva kasvokkainen, eli fokusoitu vuorovaikutus on tärkeä edellytys sosiaalisten suhteiden ja toimintojen toteutumiselle. Suuri osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on kuitenkin hiljaista vuorovaikutusta, jossa osallistujat jakavat saman tilan ja tietoisuuden toistensa läsnäolosta, mutta eivät välttämättä keskustele toistensa kanssa. Tarkastelemme miten ihmiset kommunikoivat tämänkaltaisessa fokusoimattomassa vuorovaikutuksessa ja osoittavat ovatko he tavoitettavia tai tavoittamattomia fokusoituun vuorovaikutukseen. Kysymme myös minkälainen rooli fokusoimattomalla vuorovaikutuksella on ihmisten välisen kanssakäymisen ja yhteisymmärryksen rakentumisessa ja säilymisessä. Tutkimme fokusoimatonta vuorovaikutusta neljässä eri kontekstissa, jossa läsnäolon vaihtelu on keskeistä, mutta toistaiseksi vähän tutkittua: 1) puolisoiden sekä 2) vanhempien ja lasten välillä osallistujien kotona, 3) oppilaiden ja opettajien keskuudessa avoimissa oppimisympäristöissä, sekä 4) työntekijöiden välillä avoimen konttorin ympäristössä. Hyödynnämme videoetnografista ja multimodaalista vuorovaikutuksentutkimuksen näkökulmaa. Analysoimalla videoituja autenttisia vuorovaikutustilanteita ihmisten jokapäiväisessä elämässä pystymme pureutumaan, miten tilaan asettumisella, kehon asennoilla ja liikkumisen tavoilla ihmiset kommunikoivat tavoitettavuuttaan. Saadun tiedon avulla tuomme näkyväksi ja käytännön hyödyksi vuorovaikutukselle asetettujen ihanteiden ja arkitodellisuuden välistä jännitettä. Pohdimme esimerkiksi mitä on laatuaika perheessä, opettajan läsnäolon riittävyys oppilaan itseohjautuvuutta suosivassa koulukulttuurissa, tai miten fokusoimattoman ja fokusoidun vuorovaikutuksen rajapinnat määritellään avokonttoreissa. Lähestymme vuorovaikutusta metodisesti ja teoreettisesti rohkealla tavalla yhdistäen eri aineistonkeruumenetelmiä ja ja tieteenaloja mukaan lukien sosiaalipsykologia, sosiologia ja kasvatustiede.

2025