Kieliviha on vihapuheen muoto, jolla tarkoitamme eri kieliryhmiin kohdistuvaa leimaavaa ja vahingoittavaa, erityisesti puhujien kieleen kohdistuvaa puhetta. Tarkastelemme Suomessa, erityisesti sosiaalisessa mediassa leviävää ruotsinkielisiin ja venäjänkielisiin kohdistuvaa vihaa, sen erityslaatua, alustoja, tekijöitä ja kohteita sekä vaikutuksia. Tutkimme myös Ruotsissa suomenkieliseen vähemmistöön ja Venäjällä suomalaisiin kohdistuvaa vihaa osana kielivihaa. Suhtautuminen kieliryhmiin paljastaa yhteiskunnallisia ja ylirajaisia konflikteja. Kieliviha on keino tuottaa käsitystä ”meistä” normina, josta muunkieliset poikkeavat. Kielivihan kautta voidaan tarkastella valtaa, kuulumista ja identifikaatioita sekä ulossulkemista, esimerkiksi muukalaisvihaa ja kiihkonationalismia. Analysoimme kielivihaa vallan akselien risteyksissä: kieli on yksi intersektioista, jotka määrittävät ihmisen sosiaalista asemaa; lisäksi vaikuttavat mm. sukupuoli, ”etnisyys” tai ”rotu”, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, koulutus ja yhteiskunnallinen asema. Näitä kaikkia tarkastelemme analysoidessamme kielivihan (1) tekstuaalis-diskursiivista, (2) vuorovaikutuksen ja (3) poliittis-yhteiskunnallista tasoa, joka on viimeisen vuoden aikana edelleen korostunut. Monitieteinen tutkimusryhmämme koostuu post doc -tutkijoista ja dosentista, jotka ovat tutkineet vihapuhetta, konflikteja, kuulumista ja ulossulkemista eri näkökulmista. Hankkeessa ylitetään rajoja tarkastelemalla eri kieliryhmiä – suomenruotsalaisiin ja ruotsinsuomalaisiin kohdistuvaa vihaa, suomalaisten russofobiaa ja venäläisten suomalaisiin kohdistuvaa (verkko)vihapuhetta monimenetelmäisesti, laadullisen tekstintutkimuksen, internet-etnografian, surveyn, haastattelujen ja laskennallisten menetelmien avulla. Hanke liittyy kiinteästi Koneen säätiön painopistealueisiin. Tuotamme akateemisia ja yleistajuisia julkaisuja: monografian, artikkeleita ja blogitekstejä. Lisäksi hankkeen tuloksena syntyy vihatutkimusverkosto.

2024