Tutkimuksen pääteemoina olivat nuorten rikoskäyttäytyminen, rikosuhrikokemukset ja rikollisuutta koskevat asenteet. Tutkimuksessa käytettiin ns. itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimusmenetelmää. Vastaajat raportoivat mm. luvattomista poissaoloista koulusta, kotoa karkaamisesta, ajokortitta ajamisesta, seiniin kirjoittelusta ja piirtelystä, koulun tai muun omaisuuden vahingoittamisesta, kaupasta tai kioskista ja koulusta ja kotoa varastamisesta, varastetun tavaran ostamisesta ja auton varastamisesta. Vastaajilta tiedusteltiin myös onko heillä ollut varastamisvaihetta, jolloin he olisivat varastelleet kaupoista tai kioskeista tavallista enemmän. Edelleen kysyttiin osallistumisesta tai syyllistymisestä kiusaamiseen, tappeluun, pahoinpitelyyn, marihuanan tai hasiksen käyttöön, lääkkeiden käyttöön päihteenä tai muiden huumeiden käyttöön. Vastaajilta kysyttiin myös ovatko he ajaneet humalassa moottoriajoneuvolla. Tutkimuksessa kartoitettiin erilaisia vastaajien opettajiin kohdistamia häirinnän ja väkivallan muotoja. Suhtautumista lain rikkomiseen ja ihmisten välisiin suhteisiin tutkittiin muutamilla asenneväittämillä. Lisäksi kysyttiin yleisiä kysymyksiä varastamisesta ja huumeista. Niillä selvitettiin esimerkiksi, miten moni vastaajan tuttu on syyllistynyt joihinkin rikoksiin sekä arveleeko vastaaja tulevaisuudessa tekevänsä joitakin rikoksia ja mitä hän arvelee teoista seuraavan. Lopuksi vastaajilta kysyttiin heidän omista kokemuksistaan joidenkin rikosten (esim. väkivallan tai varkauden) tai seksuaalisen häirinnän uhrina. Taustamuuttujia ovat mm. vastaajan sukupuoli, ikä, työssäkäynti, rahankäyttö, vapaa-ajan vietto, seurustelusuhteet, alkoholinkäyttö ja tupakointi, vanhempien antamat rangaistukset sekä vanhempien työmarkkina-asemat. Aineistossa on kaksi erilaista kuntatyyppimuuttujaa.

2003