Tutkimuksessa selvitettiin kahdeksan eri työmarkkinajärjestön jäsenten suhtautumista hyvinvointivaltioon tiukentuneissa taloudellisissa olosuhteissa. Aineisto kerättiin kahdella lomakkeella, joista toisessa alkuosan väitteitä oli manipuloitu (muuttujat q1, q11, q12, q13, q19, q21, q26). Joissakin väitteissä oli muutettu yksi sana, toisissa pidempi ajatuskulku. Manipulointi perustui ajatukseen, että ihmisen toimintaan vaikuttavat itsekkäät tavoitteet, yhteisvastuullisuutta korostavat sosiaaliset normit ja riittävä tietämys aiheesta. Väitteitä esitettiin julkisesta sektorista ja sosiaalipolitiikasta, toimeentuloeroista, julkisten palveluiden sekä sosiaaliturvan tasosta ja rahoituksesta, verotuksesta, eläkkeistä ja vaihtoehtoisista tavoista tuottaa palveluita. Lisäksi vastaajia pyydettiin tutkimuksessa arvioimaan, kuinka paljon on itse hyötynyt julkisen sektorin eduista ja palveluista. Vastaajilta kysyttiin myös mielipiteitä yksityisen eläkevakuutuksen hankkimisesta, palvelumaksujen tasosta, tulonsiirtojen tarveharkinnasta ja sosiaaliturvan riittävästä tasosta. Lisäksi tiedusteltiin ensisijaista keinoa julkisten menojen tasapainottamiseksi (verotuksen korottaminen, rahan lainaaminen, menojen karsiminen vai käyttäjämaksujen nostaminen). Tutkimuksessa selvitettiin myös, mistä julkisista menoista voitaisiin säästää sekä mitä palveluita ja tulonsiirtoja karsia. Lisäksi kysyttiin, mikä taho (mm. valtio/kunnat, yksityiset laitokset/työnantaja, perhe ja sukulaiset) soveltuisi parhaiten hoitamaan eri palveluita. Taustamuuttujina olivat vastaajan sukupuoli, ikäryhmä, perhetyyppi, perus- ja ammatillinen koulutus, ammatti, sektori, jolla työskentelee, bruttokuukausitulot, politiikan seuraaminen, etujärjestöön kuuluminen ja sen toimintaan osallistuminen sekä puolue, jota äänestäisi, jos nyt olisi eduskuntavaalit.

2003