1988

Pajunen, Jarmo; Salin, Jarl-Gunnar; Vihavainen, Tuija

Männyn pinta- ja sydänpuun sekä koivu- ja kuusiviilun kemiallista kuivausta tutkittiin laboratoriokokein. Veden syrjäyttämiseen käytettiin propanolia, metanolia tai etanolia. Kuivaustulos riippui puulajista, koekappaleista, puun alkukosteudesta, liuottimesta ja liuotinmäärän suhteesta kuivattavan puun painoon. Tuoreet koivu- ja kuusiviilut kuivuivat 0,5 h:ssa alle 10 %:in loppukosteuteen, kun liuottimen suhde viilun alkupainoon oli 4 : 1. Viiluissa ei ilmennyt halkeilua eikä muita kuivausvirheitä. Kemiallinen kuivaus ei vaikuttanut merkitsevästi viilun lujuuteen tai tiheyteen uunikuivaukseen verrattuna. Vaneriviilun kemiallista kuivausta etanolissa selvitettiin prosessitekniseltä kannalta. Prosessi koostui uuttovaiheesta, termisestä kuivausvaiheesta ja vesi-alkoholiseoksen regenerointivaiheesta. Uuttovaiheen laskelmat tehtiin laboratoriokokeiden pohjalta. Alustava prosessisuunnittelu osoitti, että uutossa on oltava vähintään 5 - 10 vastavirtavaihetta, joissa n. 70 - 90 % viiluissa olevasta vedestä syrjäytetään alkoholilla. Regenerointivaiheessa uuttonesteen etanolipitoisuus on nostettava n. 90 %:iin (m/m). Prosessilla voidaan talloin säästää energiaa 30 - 40 % konventionaaliseen kuivaukseen verrattuna. Säästö ei kuitenkaan todennäköisesti tuo riittävää katetta täysimittaiselle toteutukselle, ellei siihen voida liittää muita etuja, kuten esim. kuivauksen aikana puusta liuenneiden uuteaineiden taloudellista hyödyntämistä.