1989

Bengs, Christer; Lehtimäki, Vuokko; Rönkä, Kimmo

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rakennusyritysten, kuntien ja muiden suurten maanhankkijoiden maanostot sekä maan ja rakennusoikeuden hinta pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueella. Sopimusrakentamisena otettiin huomioon vain ne alueet, jotka ovat pääosiltaan asuinalueita. Huomioon otettuja sopimusalueita oli yhteensä 57. Tiedot maakaupoista kerättiin pääasiassa seudun tuomiokuntien arkistojen lainhuudatustodistuksista ja kauppakirjoista. Niitä täydennettiin valtionarkiston säilyttämien vanhojen lainhuudatuskirjojen avulla. Pinta-alatiedot täydennettiin maanmittaushallituksen maanmittauskonttorista. Pääkaupunkiseudun kunnista Espoo ja Vantaa eivät ole riittävästi kaavoittaneet omistamaansa raakamaata. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt ja jää ilmeisesti edelleen sopimusrakentaminen. Seurauksena maan nk. ansioton arvonnousu on koitunut ja koituu edelleen aluerakentajien eikä kuntien tai tulevien asukkaiden hyödyksi, koska kuntien maa- ja kaavoituspolitiikka on mahdollistanut spekulatiivisen rakentamisen aluerakentamisen muodossa. Aluerakentajien saama hyöty sopimusrakentamisesta pelkästään Espoossa ja Vantaalla on arvioitu kaiken kaikkiaan 4 miljardiksi markaksi. Sopimusalueiden rakennusoikeuden hinta on ollut aluerakentajille erittäin halpa ja sen suhteelliseksi osuudeksi asuntojen keskimääräisestä myyntihinnasta on arvioitu 2 prosenttia. Yritykset ovat hankkineet omistukseensa suurimman osan sopimusalueista ennen sopimusten solmimista. Hankitut alueet ovat yleensä olleet verrattain kaukana sijaitsevia, suuria ja yhtenäisiä sekä hankintakustannuksiltaan halpoja. Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen hajoamisesta johtuvat suuret infrastruktuurikustannukset ja jatkuvat ylimääräiset käyttökustannukset ovat jääneet kuntien ja asukkaiden kannettaviksi. Aluerakentajat ovat maanostojen ja sopimusrakentamisen avulla luoneet alueellisia tuotantomonopoleja, ja urakkakilpailun puuttuessa on rakentamisen vapaa hinnoittelu estynyt.