2005

Hyytinen, Kirsi-Maria

Tutkimuksessa selvitetään teknologisen ja sosiaalisen innovatiivisuuden roolia ja mahdollista linkittymistä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamissa hankkeissa sekä sitä, minkälaisia edellytyksiä ESR tarjoaa politiikkainstrumenttina innovatiivisuudelle. Tarkastelunäkökulmana hankkeessa ovat erityisesti teknologisten innovaatioiden sosiaaliset ulottuvuudet. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena. Lähtökohtana hankkeiden valinnassa oli, että niissä yhdistyy sekä teknologinen ja sosiaalinen innovatiivisuus. Aineisto perustuu 15 kehittämishankkeen tuottamaan haastatteluaineistoon, jota kerättiin kolmen maakunnan alueella eli Keski-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa. Tutkimushaastatteluja tehtiin kaiken kaikkiaan 24 ja sen kohteena olivat kehittämishankkeiden projektipäälliköt, toteuttajaorganisaatiot, ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuneita toimijoita sekä alueen politiikkatoimijoita. Haastattelut toteutettiin pääasiassa ryhmähaastatteluina; haastateltuja henkilöitä oli kaikkiaan 54. Raportin kolmannessa luvussa käydään käsitteellistä keskustelua siitä, mitä ovat teknologiset ja sosiaaliset innovaatiot sekä pohditaan mitä ovat innovaatioprosessin sosiaaliset ulottuvuudet ja miten sosiaalinen pääoma linkittyy innovatiivisuuteen. Käsitemäärittelyn pohjalta kiteytetään myös ne innovatiivisuuden kriteerit, jotka vaikuttivat tutkimuksen kohteena olleiden case-hankkeiden valintaan. Raportin neljännessä luvussa esitellään tutkimuksen kohteena olleet case-hankkeet, hankkeiden motivaatiotekijät ja kehittämisen painopistealueet sekä nostetaan esiin hyötyjä ja vaikutuksia joita hankkeesta koitui toteuttajille ja loppuhyödyntäjille. Kunkin hankkeen osalta nostetaan myös esiin hankkeiden innovatiiviset elementit. Case-hankeiden pohjalta tehtyjen johtopäätösten valossa sosiaalisten ja teknologiset ja teknologiset innovaatiot yhdistyvät ESR-hankkeissa 1) olemassa tiedon, osaamisen ja teknologian siirron 2) uuden osaamisen luomisen 3) käyttäjänäkökulman vahvistamisen 4) osaamisen jatkuvuuden tukemisen ja 5) verkottumisen vahvistamisen kautta. Viidennessä luvussa ESR:n innovatiivisuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä tarkastellaan kolmen case-maakunnan näkökulmasta. Kuudes luku kiteyttää keskeiset havainnot johtopäätöksiksi siitä, miten ESR-hankkeiden innovatiivisuutta voitaisiin edelleen edistää alueiden ja yhteiskunnan hyödyksi. Pääasiassa kehittämishaasteet liittyvät innovaatioympäristöjen dynamiikan vahvistamiseen. Kehittämishaasteiden painottuminen dynamiikkaan ilmentää sitä, että siihen liittyvät tekijät ovat vasta nousemassa kehittämishaasteiksi kun taas osaamisympäristöön ja innovaatioympäristön rakenteisiin on jo osattu kiinnittää huomiota. Keskeisinä kehittämishaasteina on tunnistettu 1) tarvelähtöisen osaamisen vahvistaminen 2) välittävien organisaatioiden rooli innovatiivisuuden tukena 3) heterogeenisen toimintaympäristön rooli luovien ratkaisujen tuottajana 4) arviointien rooli kehittämistoiminnan suuntaajana 6) hyvien ja huonojen käytäntöjen merkitys oppimisen tukena. Raportin lopussa tiivistetään ESR-toiminnan haasteet toimenpide-ehdotuksiksi.