Tulokset ja vaikuttavuus

Vuoden 2006 happamoituminen vaikutti tutkimusalueen jokien kalastoon vaihtelevasti. Liminkaojalla vaikutuksia ei ollut havaittavissa. Pyhäjoella ja Olkijoella kalasto kärsi, mutta palautuminen alkoi jo vuonna 2009. Hitainta elpyminen on ollut Siikajoella sekä Piehinkijoella ja Majavaojalla. On mahdollista että viimeksi mainituista paikallinen koskikalasto on hävinnyt kokonaan. Aikaisempia happamoitumisen aiheuttamia kalastotuhoja ei sähkökalastusten ja pH-mittausten perusteella pysty varmasti havaitsemaan. Aiemmat todetut alhaiset pH-arvot Pyhä- ja Siikajoelta ovat 1960-luvulta. On kuitenkin mahdollista että varsinkin pienemmillä joilla on ollut happamuusongelmia myöhemmin, koska Piehinkijoelta puuttui jo 1990-luvulla kivennuoliainen ja Majavaojalta kivisimppu. Myös lajimäärät ja paikalliskalojen tiheydet ovat olleet alhaisia useilla pienillä joilla. Julkaisuluettelo:Suomela, R. (toim.), Edén, P., Huhmarniemi, A., Saarinen, T., Tertsunen, J., Auri, J., Marttila, H., Yli-Halla, M., Boman, A., Joki-Tokola, E., Luoma, S. & Rankonen, E. 2014. Happamat sulfaattimaat ja niistä aiheutuvan vesistökuormituksen hillitseminen Siika- ja Pyhäjoen valuma-alueella. MTT raportti 132. 138 s. Riskialueiden aiempaa parempi tunnistaminen sekä parempi valmius ehkäistä happamuusongelmien synty tai vähentää jo syntyneiden ongelmien aiheuttamaa haittaa. Alueen maa- ja metsätalous, kalastus, asutus, matkailu.