2007

2011

Kuusen tyvilahoa ja männyn tyvitervastautia aiheuttavat juurikääpäsienet ovat merkittävä ongelma uudistuskohteilla, joilla puulajia ei voida vaihtaa lehtipuuksi kasvupaikkatekijöiden tai korkean hirvieläinkannan vuoksi. Taudin leviämistä uuteen puusukupolveen voidaan rajoittaa poistamalla lahot kannot uudistuskohteelta. Kantojennosto ei kuitenkaan poista tautia kokonaan kasvupaikalta. Uudistusalueelle jää juurikäävän infektoimia kannon osia ja noston yhteydessä katkenneita juuria, joista sieni voi levitä kuusen ja männyn taimiin. Lisäksi lahojen kantojen pidempiaikainen metsävarastointi voi lisätä lähimetsien itiötartuntariskiä.Tukkimiehentäi aiheuttaa esiintyessään runsaasti merkittäviä tuhoja viljelymetsätaloudessa. Akuutti tutkimustarve kohdistuu taimituhoriskiin, joka on aiheutunut viimeaikoina nopeasti kasvaneesta energiapuun korjuusta. Hakkuutähteiden varastointi ja kantojen nosto voivat vaikuttaa sekä tukkimiehentäituhoriskiä alentavasti että lisäävästi uudistamisaloilla.Lahopuun määrä hoidetuissa talousmetsissä on huomattavasti pienempi kuin luonnontilaisissa metsissä. Lahopuun alhainen määrä on tärkein yksittäinen syy lukuisten lahopuusta riippuvaisten lajien harvinaistumiseen ja uhanalaistumiseen talousmetsissä. Talousmetsissä on kannoissa ja hakkuutähteissä kiertoajan kuluessa enemmän lahopuuta kuin VMI:ssä mitattavassa järeässä lahopuussa. Kantojen poisto vaikuttaa siten lahopuuresurssiin ja lahopuulla elävään lajistoon. Hankkeessa selvitetään, kuinka paljon nostoalueelle jää juurikäävän tartuttamaa materiaalia ja kuinka suuri on seuraavan puusukupolven tartuntariski sekä kuoriutuuko kannonnostoalueilta uusia tukkimiehentäitä. Lisäksi selvitetään kantojen metsävarastoinnin riskit juurikääpä- ja tukkimiehentäituhojen lisääjänä sekä tuotetaan tietoa kannonnoston vaikutuksesta lahopuusta riippuvaisten eliölajien runsauteen ja diversiteettiin.