Tulokset ja vaikuttavuus

Koivujen kukkiminen ja siementuotto: kolmeakymmenen puun tarkat mittaukset osoittavat laajan vaihtelun puiden lisääntymisessä. Kuuden vuoden aikana paras puu on tuottanut 12 miljoona siementä, eli kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen huonointa puuta yhteensä. Osa puista ei tuottanut lainkaan jälkeläisiä.Puiden väliset erot kukkimisen aloitusajankohdassa vaihtelevat vuosittain.Osa puista voi avata emikukkansa ennen kuin paikallista siitepölyä on ilmassa, joten aikaisimmat puut voivat pölyttyä eteläisellä siitepölyllä. Joinain vuosina emit jäävät auki vielä paikallisen siitepölyn tuoton jälkeen. Mahdolliset kaukoristeytymät voivat nopeuttaa koivikoittemme sopeutumista.Parhaiten kasvat puut kukkivat yleensä eniten, ja niiden tuottama siemen itää paremmin kuin huonommin kukkivilla puilla. Siementuotolla ja tuhonkestävyydellä ei näytä olevan yhteyttä.Koivugenotyyppien sopeutuminen kuivuuteen: normaalioloissa parhaiten kasvavat genotyypit allokoivat suhteellisesti eniten resursseja hienojuuriston toimintaan mikä mahdollistaa maaveden tehokkaan talteenoton. Yleisesti koivutaimet sopeuttavat tehokkaasti maksimaalisen yhteyttämisen maan vaihtelevaan kosteuteen.Realistinen otsonipitoisuuden nousu vähentää ja lämpötilan nousu lisää koivuntaimien yhteyttämistä. Vaikutukset kasvujakson pituuteen ovat myös vastakkaisia, eikä lämpötilan nosto täysin kompensoi otsonin negatiivisia vaikutuksia. Lämpötila lisää lehtipinta-alaa ja hiilen sitoutumista.Lukuisat kokeet osoittavat, että koivugenotyyppien välillä on selkeitä eroja abioottisessa (kylmyys, kuivuus, otsoni, UV-säteily) ja bioottisessa (hyönteiset, myyrät, jänikset) kestävyydessä.