Tulokset ja vaikuttavuus

Soiden ennallistamistoimenpiteet käynnistivät suon ennallistumisen odotetulla tavalla: pohjavesipinnan taso nousi nopeasti, ja ero luonnontilaisiin soihin hävisi lähes täysin jo ennallistamisen jälkeisenä vuonna. Ojitettujen ja ennallistettujen soiden luonnontilaisia soita korkeammat ravinnepitoisuudet olivat merkki suon aiemmasta lannoituksesta, jolla voi olla merkitystä alueen ravinnehuuhtoumiin ennallistamistoimenpiteiden jälkeen. Metsien ennallistamistutkimukset osoittivat, että saproksyylihyönteiset hyötyvät nopeasti metsien polttokäsittelystä sekä hankealueen nuorissa että vanhoissa metsissä. Kahdelta Natura 2000 –alueelta havaittiin yhteensä 13 uhanalaista tai silmälläpidettävää hyönteislajia heti polttojen jälkeen. Merkittävin lajeista on kaskikeiju (Phryganophilus ruficollis), jota on havaittu vain muutamassa paikassa Suomessa. Osa lahottajasieniesiintymistä tuhoutui erityisesti metsien polttokäsittelyiden jälkeen, mutta pitemmällä aikavälillä ennallistamistoimet ovat hyödyksi luodessaan uusia habitaatteja uhanalaisille lahottajasienille. Lajiköyhillä kohteilla lahottajasienien laji- ja yksilömäärät nousivat lähtötilannetta korkeammaksi jo vuoden tai kahden vuoden kuluttua ennallistamisesta, kun taas lajirikkaammilla alueilla ennallistamisen aiheuttama taantuma kestää pitempään.Eräs keskeinen metsien ennallistamistutkimuksen tavoite oli menetelmien välinen vertailu. Palokuorman määrällä ei ollut vaikutusta palon intensiteettiin ja puiden tai kasvillisuuden paloasteeseen. Lahopuuston lisäämiskäsittelyjen ja pienaukkohakkuiden aiheuttamat lajistomuutokset ovat huomattavasti hitaampia polttoihin verrattuna, joten niiden osalta muutoksia ei vielä ole tapahtunut. Ennallistuminen on hidas prosessi, joka edellyttää pitkän ajanjakson seurantaa.