Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö

Aloitusvuosi

2004

Päättymisvuosi

2008

Tavoitteet

Hankkeessa pyritään löytämään ja kehittämään toimintamalleja, jotka mahdollistaisivat eri elinkeinojen ja metsänkäyttömuotojen oikeudenmukaisen, kestävän ja pitkäjänteisen päällekkäisen toiminnan Ylä-Lapissa. Tavoitteena on samalla tuottaa metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamisen välineitä, jotka olisivat sovellettavissa myös laajemmin. Tavoitteeseen pyritään monitieteisellä lähestymistavalla. Osahankkeiden tavoitteet: Osahankkeen 1 tavoitteena on: 1. selvittää eri elinkeinojen ja luonnonkäyttömuotojen (luonnonsuojelu mukaan luettuna) työllistävyys, paikallistaloudellinen merkitys ja keskinäiset kytkökset ottaen huomioon paikallistason kerrannaisvaikutukset 2. määrittää eri elinkeinojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa 3. arvioida tulojen käytön kohdentuminen Ylä-Lapin alueelle ja sen ulkopuolelle. Osahankkeen 2 tavoitteena on selvittääja kartoittaa niitäkulttuurisia arvoja ja merkityksiä, joita Ylä-Lapin paikallisväestöliittääluontoon ja luonnonkäyttöön. Merkitykset ovat osa sekäihmisten arkisia käytäntöjäja elämäntapaa (esim. lähiluonnon virkistyskäyttö) ettäalueen tärkeimpiäelinkeinoja. Lähtökohtaoletuksena on, ettäluontoon ja sen käyttöön liittyvät merkitykset jäsentävät alueen identiteettiäasukkaille itselleen ja alueen imagoa alueen ulkopuolisille (esim. matkailijoille). Nämävaikuttavat myös aluekehityksellisen tavoitteen, alueen asuttuna pysymisen, saavuttamiseen. Tälläosahankkeella täydennetään osahankkeen 1 taloudellista tarkastelua. Etenkin porotalouden kannalta on keskeistätuoda esiin muitakin kuin puhtaasti rahassa mitattavia arvoja, koska poronhoito on paitsi elinkeino myös osa elämäntapaa ja (saamelais)kulttuuria. Alueen asuttuna pysymisen kannaltakin porotaloutta pidetään tärkeänäelinkeinona. Osahankkeen 1 ja 2 tavoitteena on siis täydentäätoisiaan, jotta Ylä-Lapin luonnonkäytön yhteiskunnallisesta merkityksestäsaadaan kokonaiskuva. Osahankkeen 3 tavoitteena on tuottaa Ylä-Lapin paliskuntiin poronhoito-metsätalous-mallit, joiden avulla voidaan tarkastella eri hakkuumäärien ja –tapojen vaikutuksia porolaitumiin ja niiden käyttöön. Malleihin sisältyvät myös taloudelliset vaikutukset kumpaankin elinkeinoon. Mallit on tarkoitettu palvelemaan päätöksentekoa: jos valitaan tietty puuntuotanto-ohjelma, sen vaikutukset myös poronhoitoon tunnetaan. Eri vaihtoehtoja vertailtaessa huomioon otetaan taloudellisten näkökohtien rinnalla myös muut tekijät, joista tärkeimmät sisältyvät Poronhoitolain säädöksiin valtion maiden käytöstäporonhoitoa varten erityisesti varatulla alueella. Osahankkeen 4 tavoitteena on kehittääevolutionaariseen taloustieteeseen perustuvaa lähestymistapaa alue- ja paikallistalouden tarkastelemiseen rakentaa paikallistalouden kehityksen systeemimalli ottaen huomioon pääomat ja instituutiot, kehittääpaikallisyhteisön sosioekonomiselle resilienssille mittaamiskeinoja, jolloin joustavuuden muutosta voidaan verrata ajallisesti tarkastella omistus- ja käyttöoikeuksia (ja niissätapahtuvia muutoksia) metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamisessa, tarkastella sosioekonomisen resilienssin ja ekologisen resilienssin suhdetta eli ekologisen ja sosioekonomisen kestävyyden keskinäissuhdetta elinkeinosektoreittain ja holistisesti paikallisyhteisön näkökulmasta ja tuottaa välineitäja tietoa institutionaalisten vaikutusten arviointiin. Osahankkeen 5 tavoitteena on laatia osahankkeiden 1–4 synteesinäkäytännön vaihtoehtoja eri elinkeinojen ekologisesti ja sosioekonomisesti kestäviksi tuotantostrategioiksi Ylä-Lapissa. Tavoitteena on laatia elinkeinoille vaihtoehtoisia tuotantomalleja, vertailla tuotantomalleja keskenään ja sovittaa elinkeinoja yhteen optimaalisilla tuotantavaihtoehtojen yhdistelmillä.  Ajankohtaista  Esittely  Taustaa  Ohjausryhmä Tapahtunutta

Osallistujat

Vastuuorganisaatio

Luonnonvarakeskus

Alkuperäinen vastuuorganisaatio

Metsäntutkimuslaitos

Henkilöt

Hyppönen, Mikko

Tulokset

Tulokset ja vaikuttavuus

Hankkeessa on tähän mennessä valmistunut 15 tieteellistä referoitua julkaisua.Hanke tuotti runsaasti uutta Ylä-Lapin metsien käyttöön liittyvää tietoa. Sitä saatiin eri elinkeinojen välisistä suhteista, elinkeinojen paikallistaloudellisista vaikutuksista, elinkeinojen kestävyyteen vaikuttavista tekijöistä, asukkaiden, matkailijoiden ja ohjausryhmän jäsenten elinkeinoja ja luonnon käyttöä koskevista näkemyksistä, porolaidunten tilaan vaikuttavista tekijöistä sekä eri hakkuuvaihtoehtojen ekologisista, taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista. Hankkeessa kehitettiin myös välineitä, joita voidaan käyttää muissakin vastaavanlaisissa ristiriitatilanteissa. Tulokset antavat ristiriitojen ratkaisemisesta päättäville organisaatioille ja henkilöille uutta tietoa päätöksentekoa varten. Hyvin toteutettu vuorovaikutteinen ja osallistava suunnittelu on ongelmistaan huolimatta hyvä ja välttämätön konfliktien hallinnan keino. Vastanneet pitivät matkailua taloudellisesti ja poronhoitoa kulttuurisesti merkittävimpinä elinkeinoina. Myös metsätaloutta arvostettiin sekä kultuurisesti että taloudellisesti. Alueen maankäyttöjakaumaan oltiin yleisesti tyytyväisiä. Metsähallituksen rooli nähtiin ennen kaikkea metsien suojelussa, mutta myös puuntuotanto paikallisen jatkojalostuksen tarpeisiin nähtiin tärkeänä. Metsätalouden toimenpiteet nähtiin melko myönteisinä, mutta erityisesti maanmuokkausta ja konehakkuita vastustettiin. Luonnonvarojen käytöstä päätettäessä paikallisen päätöksenteon merkitys korostui.Monitavoitearvioinnissa tunnistettiin kolme ryhmää, jotka painottivat eri tavalla työllistävyyttä ja paikallistalouden tuloja, saamelaista poronhoitokulttuuria, luonnon monimuotoisuutta, paikallista luonnon käyttöä (muun muassa marjastus, metsästys, ulkoilu ja erämaavirkistys) sekä yhteisymmärryksen saavuttamista. Ryhmän 1 muodostivat haastatellut, jotka pitivät parhaana nykyisen luonnonvarasuunnitelman mukaista hakkuumäärä: 115 000 m³/vuosi ja toiseksi parhaana vaihtoehtona hakkuumäärää 150 000 m³/v. He antoivat noin 50 % painoarvosta työllistävyydelle ja paikallistaloudelle, 25 % poronhoitokulttuurille, luonnonkäytölle ja monimuotoisuudelle sekä 25 % yhteisymmärrykselle. Myös ryhmän 2 edustajat pitivät parhaana vaihtoehtona nykyisen luonnonvarasuunnitelman mukaista hakkuumäärää, mutta asettivat eräiden paliskuntien esitykseen perustuvan hakkuumäärän 80 000 m³/v toiselle sijalle. He antoivat tyypillisesti 40 % painoarvosta työllistävyydelle ja paikallistaloudelle, 40 % poronhoitokulttuurille, luonnonkäytölle ja monimuotoisuudelle ja 20 % yhteisymmärrykselle. Ryhmän 3 edustajat antoivat eniten painoa luontoarvoille, luonnon virkistyskäytölle ja poronhoitokulttuurille ja pitivät siten parhaana pienintä hakkuumäärää: 11 000 m³/v . Tässä vaihtoehdossa yli 140-vuotiaita valtion metsiä ei hakata lainkaan. Vaihtoehto 5 jakoi näkemyksiä eniten: osa piti sitä parhaimpana vaihtoehtona, osan mielestä se oli huonoin vaihtoehto. Laaja yksimielisyys sen sijaan vallitsi siitä, että vaihtoehdon 1 (300 000 m³/v) mukaiset laajamittakaavaiset hakkuut eivät ole toivottavia.Tutkimus paljasti myös huomattavia tiedon puutteita, muun muassa metsätalouden ja porotalouden ja varsinkin metsätalouden ja matkailun suhteiden arvioinnissa. Puutteet paljastuivat erityisesti hankkeen loppuvaiheessa vertailtaessa eri hakkuuvaihtoehtoja simuloinnein sekä monitavoitearvioinnilla, jossa arvopuuanalyysin avulla tarkasteltiin systemaattisesti toimintavaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Myös sellaisia metsänhoidon menetelmiä, joilla metsätalouden poronhoidolle aiheuttamia haittoja voidaan vähentää, tulisi edelleen kehittää ja tutkia. Elinkeinojen taloudelliset vertailut, asukkaille suuunnatut kyselyt ja haastattelut sekä simulointien ja monitavoitearvioinnin tulokset osoittavat, että yhteisymmärryksen saavuttaminen on tavoiteltavaa niin elinkeinorakenteen monipuolisuuden, paikallistalouden kuin asukkaiden yhteisöllisyyden kannalta. Tutkimustulokset osoittavat myös, että Ylä-Lapin metsiä pystytään käyttämään oikeudenmukaisesti ja kestävästi ja samalla ottamaan huomioon eri elinkeinojen vaatimukset, saamelaiskulttuurin säilyminen, luonnon monimuotoi¬suuden turvaaminen ja luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksien takaaminen. Yhteisymmärrykseen pääseminen edellyttää kuitenkin, että ristiriitojen osapuolet ovat halukkaita kompromisseihin.