Tulokset ja vaikuttavuus

Vanhat kaskimaat ja muutoin palaneet metsät erosivat selvästi hakkaamattomista metsistä, vaikka kaskeamisesta ja metsäpaloista on kulunut jo reilut 100 vuotta. Kaskimailla ja muutoin palaneilla alueilla kuusten pituus, keskiläpimitta ja runkotilavuus jäivät noin puoleen hakkaamattoman metsän vastaavista arvoista. Sen sijaan lehtipuuston määrä oli noin kuusinkertainen hakkaamattomaan metsään verrattuna. Kaski- ja paloalueet erosivat hakkaamattomista metsistä selvästi myös kuolleen pystypuuston, maapuuston ja niillä elävien kääpämäisten lahottajasienten suhteen. Myös putkilokasvi- ja sammallajstossa oli selviä eroja. Ennen 1930-lukua poimimalla hakatut ja 1930- ja 1940-luvuilla harsimalla hakatut metsät eivät poikenneet olennaisesti puuston määrän suhteen hakkaamattomista metsistä. Sen sijaan kuusten järeydessä ja lehtipuuston määrässä oli metsien välillä selvä ero. Hakkaamattomissa metsissä järeimpään läpimittaluokkaan (>40 cm) kuului selvästi enemmän kuusia kuin hakatuissa metsissä. Hakkuut näkyivät myös kuolleessa pysty- ja maapuustossa sekä luonnonkantojen määrissä siten, että kuolleiden pystykuusten ja maakuusten runkotilavuus ja luonnonkantojen määrä oli sitä suurempi mitä vähemmän metsää oli hakattu. Sen sijaan kääpien ja kääpämäisten lahottajien lajimäärissä ei todettu poimimalla hakattujen, harsittujen ja hakkaamattomien metsien välillä kovin selviä eroja.