Tulokset ja vaikuttavuus

Pellonmetsityksen onnistuminen käytännön metsitysaloilla:Käytännön pellonmetsityksen onnistumisesta (70- ja 80-luvuilla) on julkaistu tulokset kolmelta alueelta (Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Keski-Pohjanmaa). Tutkimuksissa todettiin männyn, kuusen ja rauduskoivun taimien menestyvän turvepelloilla huomattavasti huonommin kuin kivennäismaiden pelloilla. Erityisesti turvepelloille viljellyt rauduskoivut ovat menestyneet heikosti. Turvepelloilla on ollut istutustaimia vähemmän, ja ne ovat olleet lyhyempiä kuin kivennäismailla ja taimien kunto on ollut huonompi. Luontaiset hieskoivut täydentävät metsityksiä, vaikka kasvatuskelpoisten hieskoivujen määrää vähentääkin niiden suuri ryhmittäisyys. Tärkeimpiä taimien tuhonaiheuttajia ovat pintakasvillisuus, sienitaudit, hirvi, vesat ja ravinnepuutos.Metsitysmenetelmät: Hieskoivun merkitystä, erityisesti turvepeltojen metsityksessä tarkasteltiin metsityskokeisiin pohjauten. Verrattiin metsikön perustamista luontaisesti, kylväen tai istuttamalla ja tarkasteltiin hieskoivulle ominaisia tuhonaiheuttajia. Lisäksi tarkasteltiin rauduskoivun taimien menestymistä pellonmetsityksessä ja mahdollisuuksia perustaa rauduskoivikko luontaisesti tai viljellen. Haavan mahdollisuuksia pellonmetsityksessä tarkasteltiin kirjallisuustarkasteluun perustuen.Maan ominaisuudet, erityisesti turvepelloilla: Maanviljelys on aiheuttanut suuria ja pitkäaikaisia muutoksia turvemaiden fysikaalisissa ja kemiallisissa ominaisuuksissa Metsitettyjen turvepeltojen maan tuhkapitoisuus ja tiheys ovat huomattavasti korkeampi verrattuna luonnontilaisiin ja ojitettuihin puustoisiin soihin. Tämä johtuu pääasiassa kivennäismaan sekoittumisesta turpeeseen, maan tiivistymisestä ja turpeen maatumisesta. Metsitettyjen turvepeltojen maan vedenpidätyskyky on suuri ja maan suurten huokosten osuus oli pieni. Tästä johtuen maan ilmatila on usein alhainen verrattuna puuston kasvulle suotuisaan ilmatilaan. Turvepeltojen maan ilmatilan lisääminen ojituksella ja maanmuokkauksella on usein tarpeen puuston kasvatusta varten.Metsitettyjen peltojen maan pintakerroksen (0-20 cm) monien ravinteiden kokonaismäärät ovat huomattavasti korkeammat kuin ojitetuilla suometsissä (N: 5000- 13 000 kg/ha, P 500-3000 kg/ha, K 100-1300 kg/ha, Ca: 600-11000 kg/ha, Mg 90 - 2700 kg/ha). Paksuturpeisten maiden pintamaassa ravinteiden määrä oli yleensä suurempi kuin muokkauskerroksen alapuolella (20-40 cm). Mitä enemmän kivennäismaata on sekoittunet turpeeseen, sitä suuremmat ovat erityisesi kokonaiskaliumin ja -fosforin määrät. Sen sijaan turpeen boorin määrä kivennäismailla ei ollut vaikutusta. Turpeeseen sekoittuneen kivennäismaan määrän selvittäminen voi antaa viitteitä maan fosfori-, kalium- ja sinkkivarojen riittävyydestä puuston kasvatusta varten. Ravinnetalouden hoito: Tuhkalannoituksen käyttömahdollisuuksia pelloilla pohdittiin. Kasvihuonekokeen muodossa tarkasteltiin puutuhkasta ja muista jäteaineista valmistettujen pellettien soveltuvuutta rauduskoivuntaimien ravinnelähteenä peltomaalla. Metsitetyillä pelloilla yleisesti esiintyvän ravinneperäisen kasvuhäiriön esiintymistä ja sen riippuvuutta neulasten aminohappokoostumuksesta tarkasteltiin. Pintakasvillisuuden kilpailu: Pintakasvillisuuden torjunta pellonmetsityksessä on tärkeää sillä peltojen kasvillisuuden kehitys on nopeata. Rauduskoivun taimien kasvun todettiin pienenevän, myyrätuhojen lisääntyvän ja lehtien typpipitoisuuden laskevan pintakasvillisuuden määrän lisääntyessä.Erilaisten kateaineiden vaikutuksesta taimien menestymisen saatiin uutta tietoa. Myyrä- ja hirvituhot: Opinnäytetyönä tarkasteltiin myyrätuhoja pellonmetsityksessä ja eri pellonmetsitysmenetelmien vaikutusta tuhoihin.Metsitysten vaikutus monimuotoisuuteen: Kirjallisuuskatsauksen avulla tarkasteltiin metsitettyjen peltojen maan ominaisuuksia ja kasvillisuuden kehitystä ja arvoitiin metsitettyjen peltojen mahdollisuutta kehittyä lehdoiksi, metsäekosysteemin biodiversiteetin kannalta erityisen arvokkaiksi elinympäristöiksi. Työssä todettiin, että metsitetyt pellot kuuluvat maan ravinnemäärien perusteella arvioituna metsämaan viljavimpiin luokkiin. Metsitettyjen peltojen kehittymistä lehdoiksi voidaan edistää suosimalla metsänhoidossa lehtipuita.