1993

2000

vertailla luonnontilaisten ja talousmetsien ominaisuuksia keskenään, kehittää luonnontilaisuutta kuvaavia käsitteitä ja mittareita, tuottaa perustietoa monimuotoisen metsänhoidon kehittämiseksi sekä lisätä tietoa luonnonmetsien kehitysdynamiikasta. Toteutus Hanke on suunniteltu toteutettavaksi kahdessa vaiheessa siten, että v. 2000 päättyvässä ensimmäisessä vaiheessa perustetaan noin 400 metsikkökohdetta käsittävä pysyvien seuranta-alojen verkko, jonka avulla voidaan tuottaa monipuolista, aikaan ja paikkaan sidottua tietoa luonnotilaisten metsien rakenteesta ja kehityksestä sukkession eri vaiheissa. Perustamisen jälkeen Metsäntutkimuslaitos ylläpitää koealaverkkoa ja tarjoaa siihen kuuluvia koemetsiköitä laitoksen omille tutkimushankkeille sekä niiden ohella myös yliopistojen ja muiden tutkimusyhteisöjen käyttöön. Tavoitteena on tukea ja tehostaa luonnonmetsiin kohdistuvaa tutkimusta Suomessa ja sen lähialueilla. Hankkeen oma tutkimuksellinen mielenkiinto kohdistuu luonnontilaisten metsien puustoihin, erityisesti luontaiseen uudistumiseen, puulajidynamiikkaan, puiden väliseen kilpailuun ja tilajärjestykseen, puiden elossapysymisen ja luontaisen kuolemisen sääntöihin sekä puuston ja biomassan tuotosta kuvaaviin tunnuslukuihin. Hankkeen puitteissa on vuoden 1999 loppuun mennessä perustettu Suomen alueelle 353 seuranta-alaa sekä Karjalan tasavaltaan 20 ja Komin alueelle kolme. Yhteistyö Karjalan Tiedekeskuksen Metsäinstituutin kanssa aloitettiin heti hankkeen käynnistämisen jälkeen vuoden 1993 keväällä. Komin tiedekeskuksen kanssa yhteistyö alkoi vuotta myöhemmin. Luonnonmetsätutkimuksen jatko Kun pysyvien seuranta-alojen verkko on saatu tavoitteen mukaisesti perustettua, niitä tullaan ylläpitämään niin että uusintamittaukset toistuvat 10 vuoden välein. Aineistoa tullaan hyödyntämään mm. "Luonnon- ja talousmetsien rakenteen, kehitysdynamiikan ja monimuotoisuuden erot"-nimisessä tutkimushankkeessa, jonka käynnistämisestä on tehty esitys. Luonnonmetsillä tämän tutkimuksen yhteydessä tarkoitetaan puustoisia tai metsäksi uudistuvia alueita, joissa ei ole havaittavissa merkkejä ihmisen aiheuttamista muutoksista sen enempää maaperässä kuin puustossakaan. Seuranta-kohteita valittaessa on kuitenkin oltu jossakin määrin joustavia, sillä ihmisen toiminnoilta täysin säästyneitä kohteita ei juuri Suomen alueelta ole löydettävissä.