Lyhyen kiertoajan metsänkasvatusmenetelmät

Aloitusvuosi

1991

Päättymisvuosi

1994

Tavoitteet

Hankkeessa selvitetään voimaperäisiä biomassan tuotantomenetelmiä, jotka perustuvat lyhyisiin kiertoaikoihin, vesoviin puulajeihin ja suuriin kasvatustiheyksiin. Tutkimusten tavoitteena on selvittää tärkeimpien kotimaisten lehtipuulajiemme (hieskoivu, rauduskoivu, harmaaleppä) sekä ulko- ja kotimaisten pajulajien nuoruusvaiheen kehitystä ja biomassatuotosta tiehissä, vesa- ja siemensyntyisissä metsiköissä. Erityispaino on biomassan ja ravinteiden allokoitumisessa puun eri osiin samoinkuin juuristo- ja ravinnetaloustutkimuksissa. Vesoja tuottavien silmujen syntyä, rakennetta, jakautumista ja vesomiskykyä, vesakoiden varhaiskehitystä ja kasvudynamiikkaa tutkitaan samoinkuin vesomiseen vaikuttavia tekijöitä.Selvitetään varastoinnin vaikutusta tuotetun materiaalin ominaisuuksiin (kosteus, lämpöarvo, tiheys) sekä selvitetään eri ikäisten, eri tavoin lannoitettujen pajujen kuoren ja puuaineen lämpöarvo.Osallistutaan kansainväliseen IEA (International Energy Agency) yhteistyöhön lyhytkiertoviljelyhankkeissa.

Osallistujat

Vastuuorganisaatio

Luonnonvarakeskus

Alkuperäinen vastuuorganisaatio

Metsäntutkimuslaitos

Henkilöt

Hytönen, Jyrki

Tulokset

Tulokset ja vaikuttavuus

Koivun, lepän ja pajujen vesomisesta saatiin hankkeessa uutta tietoa. Erityisesti koivujen vesovia silmuja ja koivun vesomisen morfologiaa ja fysiologiaa selvitettiin. Aiheesta valmistui väitöskirja skeä tehtiin kaksi laajaa kirjallisuuskatsausta (ks. kirjallisuusluettelo). Lisäksi selvitettiin vesomiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä (mm. kaatoajankohdan merkitys eri puulajeilla, pajuilla pistokkaiden pituus, kannon korkeus, kaatotapa.Paju- ja leppäviljelmien biomassatuotoksesta, ravinnetaloudesta ja lannoituksesta valmistui kummastakin väitöskirja. Molemmissa syvennettiin tietoutta lyhytkiertoviljelyn mahdollisuuksista. pajuvieljelmien kiertoaika osoittaitui aiempia arveluja huomattavasti pidemmäksi (n. 5 v). Ulkomaisllie pajuille suonpohjat todettiin ravinnetaloudeltaan varsin karuiksi kasvupaikoiksi. Kasvualustan pH:n nostamisen liäksi tarvitaan vuosittain toistettu typpilannoitus. Fosfori- ja kalilannoitus voidaan tehdä 3-5 vuoden välein. Lannoitustarpeen ennustamisessa voidaan käyttä viljavuusanalyysiä. Kivennäismaiden harmaaleppäviljelmillä ei sen sijaan tarvita lannoitusta. Turvemailla PK-lannotius saattaa olla tarpeellinen. Harmaaleppä osoittautuikin vartenotettavaksi vaihtoehdoksi Suomessa. Kuitenkin harmaalepän kasvatus sekapuustona on ongelmallsita.