Tulokset ja vaikuttavuus

Hopearuutanan esiintymistietoihin saatiin täydennystä ja sitä esiintyy nyt ainakin Kotkan ja Turun välisellä merialueella. Lajin havaittiin nousseen myös muutamaan jokeen ja mereen yhteydessä oleviin lampiin ja lisääntyvän lammissa. Salossa olevan lammen tarkkailua jatkettiin, ja se paljastui erittäin tuottavaksi. Hopearuutanasta oli lyhyessä ajassa tullut lammen valtalaji. Mustakitatokon uudeksi nimeksi ehdotettiin mustatäplätokkoa ja sen todettiin lisääntyneen ja levittäytyneen paikallisesti Helsingissä. Rohmutokko ja putkikuonotokko ovat potentiaalisimpia uusia vieraskalalajeja, joista ei vielä ole havaintoa Suomesta. Saalis- ja kalakanta-aineistoja analysoitiin ja verrattiin taustamuuttujiin mahdollisten ilmastonmuutosyhteyksien löytämiseksi lähinnä kuhan, ahvenen, mateen ja siian osalta. Havaittiin että lämpimät kesät tuottavat runsaita kuha- ja ahvenvuosiluokkia, jotka heijastuvat parempina saaliina 5-8 vuoden kuluttua. Lämpimät, jääpeitteeltään vähäisemmän talvet vaikeuttavat mm. mateen kalastusta ja lisääntymistä, mikä näkyy myös saaliissa; tosin myös pyynnin määrän huomattiin vähentyneen. Samoin siikasaaliit ovat valtavista istutusmääristä huolimatta pienentyneet huolestuttavasti, kun talvet ovat olleet leudompia ja rehevyys lisääntynyt. Tuloksia voidaan hyödyntää ilmastonmuutoksiin sopeutumisessa, kalaistutusten kohdentamisessa ja painottamisessa, kalastuksen ohjaamisessa, vieraslajistrategian luomisessa ja toteutuksessa sekä vieraslajiriskien hallinnassa. Kalastomuutokset toimivat myös indikaattoreina, viestien myös ekosysteemitason muutoksista.