Asiantuntijatiedon ja siihen nojaavan teknokraattisen politiikan kiistämistä ja vastustusta on pidetty populismin leimallisena piirteenä. Kuitenkin viime vuosina populististen puolueiden edustajat ovat alkaneet selvemmin painottaa asiantuntijuuteen ja tutkimukseen perustuvaa politiikkaa. Vaikka populistien ristiriitainen suhde asiantuntijatietoon, tieteeseen ja journalistiseen mediaan tunnetaan, vain vähän tiedetään siitä, mitä oikeastaan on populistinen tietäminen. Koska poliittisen päätöksenteon taustalla oleva tieto vaikuttaa demokraattisten yhteiskuntien tulevaisuuksiin, populististen liikkeiden kasvattaessa suosiotaan on tärkeä selvittää, millaisiin tiedollisiin ymmärryksiin ja käytäntöihin niiden toiminta perustuu. Siksi tutkimuksessa kysyn: 1) millaista tietoa ja asiantuntijuutta populistien kannattajat arvostavat politiikassa ja miten nämä käsitykset eroavat muista äänestäjäryhmistä, 2) miten verkottunut mediaympäristö ja alustojen algoritmit ohjaavat tiedollisten käsitysten muodostumista ja 3) millaisia episteemisiä verkostoja ja uusia yhteiskunnallisia jakolinjoja eriävien tietokäsitysten pohjalta muodostuu? Sosiologian, politiikan tutkimuksen ja viestinnän tutkimuksen risteykseen paikantuva hanke yhdistää kansainvälisiä keskusteluja populismista, poliittisesta epistemologiasta ja yhteiskunnallisista jakolinjoista. Tutkimus tuottaa kolme kontribuutiota. Ensinnäkin, tutkimus tuottaa empiiristä tietoa sosiaalisten verkostojen merkityksestä äänestäjäryhmien tiedollis-poliittisten käsitysten muodostumisessa. Toiseksi, kartoittamalla tiedollisten ymmärrysten eriytymistä tutkimus uudistaa keskusteluja poliittisesta polarisaatiosta luotaamalla sen episteemisiä ulottuvuuksia. Kolmanneksi, tutkimus kehittää populismia koskevaa teoriaa yhtäältä verkottuneen, ylirajaisen mediaympäristön ja toisaalta pohjoismaisen tietoperustaisen poliittisen kulttuurin konteksteissa vieden näin eteenpäin kansainvälisiä tutkimuskeskusteluja demokratiaa kohtaavista uhkista.

2025