Hankkeessa tutkitaan ihmisoikeuksien historiaa Suomessa vuosina 1945–2020. Emme lähesty ihmisoikeuksia vain juridisena tai moraalisena käsitteenä vaan pikemminkin korostuneesti laajempana poliittista kieltä ja vallankäyttöä koskevana ilmiönä. Analysoimme ihmisoikeuksien erilaisia ulottuvuuksia ideoina, sopimuksina, kiistoina ja diskursseina. Tähän mennessä ihmisoikeuksien historiallinen tutkimus on ollut Suomen kansallisessa kontekstissa vähäistä ja fragmentaarista. Teoreettista ja normatiivista ihmisoikeustutkimusta on tehty verrattain paljon, mutta suomalaisen ihmisoikeuspolitiikan kehityksen osalta on tarve monipuolisiin arkistolähteisiin perustuvalle monialaiselle historiantutkimukselle. Hankkeen kokoavana tavoitteena on tuottaa ensimmäinen kokonaistulkinta ihmisoikeuskielen murroskohdista ja jatkuvuuksista Suomen lähihistoriassa, mikä mahdollistaa ihmisoikeuspuheen nykyisiin käyttötapoihin sisältyvien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisen. Hankkeessa kerätään laaja ja monipuolinen lähdeaineisto sekä tehdään haastatteluja, joiden avulla analysoidaan (1.) ihmisoikeuksien käsitteellisten jäsennysten ja puhetapojen historiaa sekä (2.) eritellään, millaisiin poliittisiin kamppailuihin ihmisoikeuksien käsite on liittynyt. Tarkastelemme, miten ihmisoikeuksien merkitys on muuttunut, kun niitä on sovellettu ylirajaisen vuorovaikutuksen kautta osaksi paikallisia poliittisia kamppailuja. Kiinnitämme erityistä huomiota ihmisoikeuskamppailujen moniäänisyyteen, katveisiin jääneisiin keskusteluihin ja ihmisoikeuskielen institutionalisoitumisen haasteiden historiaan. Hankkeen tutkijoilla on osaamista käsite- ja aatehistorian, yhteiskuntahistorian, oikeushistorian, kasvatuksen historian, uskonnontutkimuksen sekä kriittisen ihmisoikeustutkimuksen lähestymistavoista ja aineistoista. Tutkijoiden ja heidän osahankkeidensa välisen yhteistyön tuloksena syntyy monipuolinen kokonaisuus, jossa ihmisoikeuksien historiaa tarkastellaan useista eri näkökulmista.

2025