Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet selkärangattomien eliöiden runsauden, biomassan ja biodiversiteetin vähentymisestä. Syyksi arvellaan ilmastonmuutosta, elinympäristöjen tuhoutumista ja pirstaloitumista sekä tulokaslajeja.Tässä työssä kahden erilaisen ekosysteemin eliöyhteisön vertailevan tutkimuksen mahdollistavat Suomen ääripäihin sijoittuvat kenttäasemat, Seilissä, Kevolla, Kilpisjärvellä sekä Värriössä. Vertailtavien eliöyhteisöjen ytimessä olevien selkärangattomat - hyönteiset ja äyriäiset - ovat herkkiä reagoimaan ympäristönmuutoksiin, ja niitä ravintonaan käyttävien ylempien trofiatasojen - kalojen ja hyönteissyöjälintujen -populaatioiden voi olettaa mukailevan niiden kantoja. Tutkimushankkeen keskeisenä tavoitteena on vertailla niitä muutoksia, joita pohjoisen subarktisen maaekosysteemeissä sekä Itämeren murtoveden eliöyhteisöissä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana, hyödyntäen kenttäasemilla kerättyjä pitkiä seurantaaikasarjoja. Pyrimme löytämään selitysmalleja havaittuihin muutoksiin tutkimalla mitattujen ilmasto- ja muiden eliöille oleellisten ympäristömuuttujien vaikutuksia populaatioihin. Hakemus on jatkoa vuosina 2021 ja 2022 myönnetyille apurahoille. Edelliset apurahakaudet ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Kevon perhospopulaatioiden kehitystä analysoitaessa on selvinnyt, että vaikka perhosten biomassa ei kokonaisuutena ole muuttunut merkitsevästi vuosien 1972 ja 2017 välillä, on yksittäisten ekologisten kiltojen sisällä tapahtunut radikaalejakin muutoksia. Mielenkiintoista on lisäksi, että merentutkimuksessa käytetyt muuttujat - systeeminmuutokset (Regime Shifts) sekä NAO-indeksi korreloivat myös merkitsevästi tämän terrestriseen eliöryhmän biomassamuutoksien kanssa. Seuraavana apurahakautena haluamme aiempien tutkimuskysmysten lisäksi keskittyä perhosten ja eläinplanktonin lisäksi niihin kytkeytyneisiin ravintoverkkoihin. Uusina aineistoina tutkimuksessa mukana ovat Itämeren kasviplankton, silakka ja hyönteissyöjälinnut.

2024

2025