Veden riittävä saatavuus on elinehto niin yksilöille kuin yhteiskunnillekin. Vesivarannot ovat kuitenkin epätasaisesti jakautuneet niin valtioiden välillä kuin sisälläkin, ja onkin arvioitu, että veteen liittyvät konfliktit ja kuivuuden aiheuttamat lieveilmiöt, kuten maahanmuutto ja ympäristöongelmat tulevat yhä lisääntymään lähitulevaisuudessa. Vaikka vesivarantojen epätasainen jakautuminen on osittain maantieteellinen kysymys, siihen vaikuttavat myös poliittiset ja taloudelliset ajattelumallit sekä yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ovat usein tavalla tai toisella oikeudellisten sääntöjen tukemia, luomia tai mahdollistamia. Vaikka aiempi tutkimus on valottanut tämän oikeuskehikon eri osia, nämä tutkimukset ovat olleet alakohtaisia ja keskenään pirstaleisia, keskittyen spesifeihin kysymyksiin, kuten ihmisoikeuteen veteen tai vettä koskevaan investointi- ja ympäristösääntelyyn. Puuttumaan on jäänyt laajempi, paitsi eri oikeudenaloja, myös yhteiskuntatieteet yleensä huomioiva näkökulma veden sääntelyyn. Samalla on jäänyt huomaamatta, miten oikeus – ratkaisujen tarjoamisen lisäksi – myös tuottaa, toisintaa ja ylläpitää niitä rakenteita, jotka johtavat veden epäoikeudenmukaiseen ja kestämättömään jakaantumiseen. Hankkeemme pyrkii täyttämään tämän tutkimusaukon tarjoamalla kriittisen lintuperspektiivin veden oikeuteen ja poliittiseen talouteen, keskittyen erityisesti vettä koskeviin kilpaileviin diskursseihin ja kamppailuihin niiden välillä ja sisällä. Hankkeen johtava ajatus on, että nämä diskurssit, yhdistettynä niiden taustalla vaikuttaviin valta- ja taloudellisiin rakenteisiin, ratkaisevat miten vesi käsitteellistetään, miten siitä puhutaan ja kirjoitetaan, ja kenellä lopulta on valta päättää veden jakautumisesta.

2024