Tutkin hankkeessani kieliopillisten evidentiaalien käyttöä sosiaalisen vuorovaikutuksen resurssina maailman kielissä. Evidentiaalisuus määritellään tutkimuskirjallisuudessa usein kieliopilliseksi kategoriaksi, jonka päämerkitys on puhujan tietolähde. Määritelmä sisältää oletuksen, että evidentiaalien tehtävä on ilmaista puhujan ja ulkoisen maailman välistä suhdetta. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että evidentiaalisuudessa ei ole kyse pelkästään tiedonlähteen osoittamisesta, vaan evidentiaalien merkitys rakentuu osana sosiaalista vuorovaikutusta. Esimerkiksi englannin puhuja saattaa käyttää epäsuoraa tietoa ilmaisevaa verbiä ’to seem’ lauseessa ’It seems like a nice place’ välttääkseen esiintymästä liian tietävänä sellaisen puhujan seurassa, joka tuntee kyseisen paikan paremmin. Hankkeessani tutkin, miten evidentiaalien merkitykset ja funktiot rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, miten keskustelun sekvenssi- ja vuorottelujäsennys (esim. evidentiaalien esiintyminen osana kysymys-vastauspareja) vaikuttaa evidentiaalien käyttöön ja miten evidentiaalien tiedonlähteen ilmaisemiseen liittyvät merkitykset liittyvät niiden käyttöön vuorovaikutuksen resursseina. Aineistonani toimivat kieliarkistoihin tallennetut videoidut arkikeskustelut seitsemästä vähän tutkitusta kielestä. Yhdistän tutkimuksessani kielitypologian ja keskustelunanalyysin menetelmiä. Vertailen evidentiaaleja osana samankaltaisia keskusteluissa esiintyviä vuorojen rakenneyksiköitä (esim. kysymys-vastauspareja) tutkimissani kielissä.

2023