Tämän hankkeen päätavoite on tuoda Neuvostoliiton hajoamisen syiden selittämiseen uusi näkökulma, joka korostaa perestroikan vuosien (1986–1991) yhä intensiivisemmäksi muuttuneen historiasta käydyn keskustelun roolia neuvostovaltaa epävakauttavana tekijänä. Perestroikan ja glasnostin aikana aiemmin marginaalissa olleet ”muistiyhteisöt” saivat pääsyn julkiseen keskusteluun ja haastoivat viralliset neuvostotulkinnat historiasta. Väitän, että haastamalla virallisen historiantulkinnan hegemonian nämä toimijat samalla kyseenalaistivat Neuvostoliiton legitimiteetin, ja niistä tuli yksi keskeinen tekijä sen hajoamisessa. Siinä missä Neuvostoliiton hajoaminen on aina esitetty keskipakoisena prosessina, mutta tämä hanke valottaa Neuvostoliiton ”muistiaktivistien” kasvavaa keskinäistä kanssakäymistä, yhteyksiä ja solidaarisuuden siteitä, mikä puolestaan haastoi ja muutti Neuvostoliiton keskusjohtoisuuden muovaamia valtasuhteita.

2022

2027