Kaupungistumisen merkitys biodiversiteetin häviämisessä on kasvavassa roolissa, sillä kaupunkien yhä kasvaessa ja tiivistyessä, lajien elinympäristöjä häviää ja pirstaloituu. Lajien pitkäaikainen selviytyminen riippuu elinympäristöjen määrän ja laadun lisäksi myös elinympäristöverkostojen kytkeytyneisyydestä, sillä se vaikuttaa lajien metapopulaatiodynamiikkaan ja geenivirtoihin. Lajien elinympäristöverkostojen suojelu kaupunkialueilla on siis avainasemassa globaalin biodiversiteettikadon ehkäisemisessä. Yksi toimivista menetelmistä biodiversiteettikadon ehkäisemiseksi on kokonaisheikentymättömyys-periaatteen käyttö hankkeiden suunnittelussa, jossa lievennyshierarkiaa seuraten hankkeiden haitat biodiversiteetille ensisijaisesti vältetään, sitten minimoidaan ja lopuksi kompensoidaan. Menetelmää käytetään kuitenkin usein vain yksittäisissä hankkeissa, unohtaen hankkeiden vaikutukset elinympäristöverkostojen kytkeytyneisyyteen. Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena on kehittää menetelmiä useiden lajien elinympäristöverkostojen suojelemiseksi kaupungin maankäytön yhteydessä sovittamalla lievennyshierarkia maisematason suunnitteluun. Tarkoituksena on nykyaikaisten spatiaalisten menetelmien avulla (1) tutkia ja mallintaa biodiversiteetin jakautumista kaupunkialueilla, (2) mallintaa useiden lajien elinympäristöverkostoja ja priorisoida biodiversiteetille tärkeimmät verkostojen osat, (3) selvittää kaupungin maankäytön vaikutukset elinympäristöverkostojen kytkeytyneisyyteen ja kehittää menetelmiä lievennyshierarkiaa seuraten kytkeytyneisyyden kokonaisheikentymättömyyden saavuttamiseksi mahdollisimman monelle lajille kaupunkikehityksestä huolimatta sekä (4) selvittää kytkeytyneisyyden huomioimisen merkitystä kompensaatioita suunniteltaessa. Tuloksia voidaan käyttää kaupunkien maankäytön ja viheralueiden suunnittelussa, mikä biodiversiteetin suojelemisen lisäksi, edistää urbaanien ekosysteemien toimivuutta sekä ihmisten hyvinvointia ja näin tukee kaupunkien kestävää kehitystä.

2021