Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on keskeinen opetuksen laadun määrittäjä. Opettajan visuaalisen huomion kiinnittyminen säätelee vuorovaikutusta ja oppilaiden koulukokemuksia. Opettajan työhön liittyy monia haasteita, jotka kuormittavat ja voivat heikentää kykyä pitää yllä oppimisen ja motivaation kannalta optimaalista vuorovaikutusta. Stressaava luokkaympäristö ja opettajan kokema stressi voivat heijastua myös oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa selvitetään, missä määrin behavioraaliset ja psykofysiologiset mekanismit säätelevät opettaja-oppilasvuorovaikutusta, ja miten vuorovaikutus on yhteydessä oppilaiden stressiin, oppimistuloksiin, motivaatioon ja käyttäytymiseen. Lisäksi selvitetään kotiympäristön roolia lapsen taitojen ja motivaation kehityksessä sekä rehtoreiden ja kouluyhteisön merkitystä opettajan työhyvinvoinnin kannalta. Tutkimukseen on osallistunut vuosittain noin 50 opettajaa (esiopetus-4.lk) luokkansa kanssa, lasten huoltajia ja alakoulujen rehtoreita. Tutkimusaineisto muodostuu luokan vuorovaikutuksen videonauhoituksista, silmänliikekameranauhoituksista, sylkinäytteistä (opettajien ja oppilaiden kortisolihormonipitoisuudet), opettajan tekemistä arvioinneista oppilaiden sosiaalisista taidoista, temperamentista ja työskentelystä, opettajan, vanhempien ja rehtoreiden kyselylomakkeista sekä lasten koulutaitoja ja motivaatiota mittaavista tehtävistä. Tutkimuksessa on haastateltu oppilaita, opettajia, vanhempia ja rehtoreita liittyen hyvinvointiin ja COVID-19 pandemian mahdollisiin vaikutuksiin oppimisessa ja hyvinvoinnissa. Tuloksia hyödynnetään opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa sekä kouluhyvinvoinnin ja opetuksen laadun kehittämisessä.

2021