Kokopuun korjuun vaikutus suometsien puuston kasvuun ja ravinnetalouteen (SUOKOKOP) - Koesarjan kokeiden tavoitteena on selvittää biomassan tehostetun talteenoton vaikutuksia suometsien kasvuun ja ravinnetalouteen. Energiapuun hakkuut ja käyttö ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosien aikana. Energia-puuta ei ole juurikaan korjattu turvemailta, vaikka suometsissä voisi olla tähän soveltuvia kohteita. Integroitu energia- ja ainespuunkorjuu voisi parantaa suometsien harvennushakkuiden taloutta. Koesarjassa tutkitaan turvemaamännikössä erilaisten harvennushakkuutapojen vaikutusta metsikköön jäävien hakkuutähteiden ravinnemääriin, verrataan hakkuutähteiden ravinnemääriä turpeen ravinnemääriin, seurataan neulasten ravinnepitoisuuksien muutosta ja puuston kasvua. Harvennuksen yhteydessä verrataan normaalia ainespuun korjuuta kokopuukorjuuseen ja sen erilaisiin toteutumisvaihtoehtoihin. ## Menetelmäkuvaus Koejärjestelyinä kaikilla viidellä kokeella on satunnaistettujen lohkojen koeasetelma. Tutkimuskohteet olivat pääosin Ptkg II-tyypin turvekankaita. Koealalle sijoitettiin 15 näytealaa joista kunkin pinta-ala on 1m x 3m= 3m2. Ennen kasvatushakkuuta puustolle tehtiin alkumittaus. Ennen hakkuuta puuston keskipituus oli 11-14 m. Hieskoivua esiintyi sekapuuna (0–30 % tilavuudesta). Harvennukset tehtiin talviaikana ja hakkuupoistuma oli kohteesta riippuen 43 - 150 m3 ha-1. Välittömästi hakkuun jälkeen jäänyt puusto mitattiin ja tämän jälkeen puustomittauksia tehtiin viiden vuoden välein. Mannilan kokeella puusto mitattiin koealoittain kahdelta ympyräkoealalta (säde 6 metriä), kaikilla muilla mittausalana oli kaistale. Kaikki myöhäisemmät mittaukset tehtiin koealoille rajatuilta mittauskaistaleilta koska suometsissä ojien läheisyydellä on merkitsevä vaikutus puiden kasvuun. Neulasnäytteitä otettiin vuosittain viiden ensimmäisen vuoden ajan. Koealakohtainen kokoelmanäyte koostettiin vähintään viidestä puusta otetuilla näytteillä. Näyte otettiin elävän latvuksen ylimmästä kolmanneksesta, etelän puolelta. Näytteeseen kelpuutettiin ainoastaan edellisen kesän neulaset. Hakkuun jälkeen koealoille jääneen hakkuutähteen määrä selvitettiin välittömästi hakkuun jälkeen tehdyillä punnituksilla. Ainespuukorjuussa (SOH) kaikki hakkuutähteet jäivät metsään. Kun ainespuukorjuussa otettiin talteen latvuksesta tehty karsittu polttoranka, jäi hakkuutähteitä hieman vähemmän (SOH-E). Kokopuukorjuussa (WTH) kasvupaikalta poistettiin puut latvuksineen. Lisäksi täydensimme kokopuukorjuuta keräämällä koealoilta niille jääneitä hakkuutähteitä (WTH-M) käsityönä. Kukin käsittely toistettiin 3-6 kertaa 0,07 – 0,20 ha suuruisilla koealoilla. Koealoille jääneiden hakkuutähteiden massa punnittiin (systemaattinen otanta) ja niistä otettiin näytteet kosteuden ja ravinnepitoisuuksien määrittämiseksi. Hakkuun jälkeen koealoille jääneen hakkuutähteen määrän punnitus: Koealalle sijoitettiin 15 näytealaa joista kunkin pinta-ala on 1m x 3m= 3m2. Näytealojen sisältä kerättiin ja punnittiin kaikki hakkuutähde. Samalla otettiin joka viidennestä näytealasta (näytealat 5, 10 ja 15) erillinen näyte jonka avulla määritettiin kosteusprosentti. Kyseisestä näytteestä punnittiin kuivapainot kolmelle eri ositteelle erikseen (neulaset ja lehdet, alle 2mm:n oksat+ irrallinen tuohi+kuori ja kolmantena yli 2 mm:n oksat). Linja- ja koealaväli näytealoille määräytyi koealan kokonaispinta-alan mukaan kaavan neliöjuuri(ruudun pinta-ala / 15) mukaan. Lisäksi otettiin tilavuustarkat näytteet turpeesta 0-20 cm:n kerroksesta ja määritettiin näytteiden ravinnepitoisuudet.

2023