Mitä kuuluu, lastensuojelun avohuolto? Selvitys hyvinvointialueiden lastensuojelun avohuollon nykytilasta ammattilaisten näkökulmasta
Julkaisuvuosi
2026
Tekijät
Lehto-Lundén, Tiina; Nila, Laura
Abstrakti:
Selvityksen aineisto koostuu 182 ammattilaisen vastauksista Webropol-kyselyyn sekä 14 nuoren kokemuksista, jotka kerättiin Nuorten Turvasataman
Discord-alustalla. Raportti on kolmiosainen. Sen ensimmäinen osa koostuu
ammattilaisten vastauksista, toisessa osassa esillä ovat nuorten kokemukset
avohuollon palveluista ja kolmannessa osassa tarkastellaan kolmen valitun
teeman kautta avohuollon nykytilaa.
Raportti osoittaa, että avohuollon rooli lastensuojelun kokonaisuudessa
on merkittävä, mutta sen asema jää usein sijaishuollon varjoon niin poliittisessa keskustelussa kuin palveluiden kehittämisessä. Vaikka avohuollon asiakkaita on määrällisesti enemmän kuin sijaishuollossa, palveluiden saatavuus,
oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus ovat puutteellisia.
Avohuollon orientaatiota kuvataan moninaisena. Avohuollon työskentelyä ohjaavat rinnakkain lapsilähtöisyys, suojeluorientaatio, suhdeperustaisuus
ja palveluorientaatio, mutta myös talousohjautuvuus nousee esiin työtä ohjaavana tekijänä. Systeeminen toimintamalli on laajasti käytössä, mutta sen
soveltaminen vaihtelee alueittain.
Ammattilaiset kuvaavat arkea, jossa palveluita ei voida tarjota ilman erillistä lupaa, vaikka tarve olisi ilmeinen, ja asiakkaat joutuvat jonottamaan jopa
vuosia esimerkiksi tukiperhepalveluihin. Taloudelliset säästöpaineet ohjaavat
palveluiden myöntämistä, ja 90 prosenttia vastaajista kokee, että hyvinvointialueen taloustilanne vaikuttaa suoraan asiakkaiden saamaan tukeen. Työntekijät kokevat myös eettistä arvoristiriitaa, kun lapsen edun toteuttaminen
ei ole mahdollista rakenteellisten esteiden vuoksi.
Lasten ja nuorten osallisuus toteutuu vaihtelevasti: kolmasosa ammattilaisista kokee sen toteutuvan huonosti, ja nuoret itse kertovat, ettei heitä
kuunnella tai uskota, eikä heillä ole tietoa omasta asiakkuudestaan tai työntekijänsä nimestä. Työntekijöiden vaihtuvuus ja kiire heikentävät luottamuksen rakentumista.
Palveluvalikossa korostuvat sosiaalityö, sosiaaliohjaus ja tehostettu perhetyö, mutta erityisesti terapiapalvelut ja neuropsykiatriset tukimuodot ovat
puutteellisia. Avohuolto joutuu paikkaamaan muita palveluita, erityisesti
mielenterveys- ja päihdepalveluita. Työajan käyttö painottuu vanhempien
ja lasten tapaamisiin, mutta kehittämistyölle jää vähän aikaa. Ammattilaiset toivovat lisää aikaa kohtaavaan työhön erityisesti lasten kanssa. Nuoret
puolestaan toivovat yksilötapaamisia, huumoria, turvallista ilmapiiriä ja
mahdollisuutta vaikuttaa.
Selvityksen perusteella esitetään konkreettisia toimenpidesuosituksia, kuten
palveluiden oikea-aikaisuuden ja joustavuuden vahvistaminen, erityistukea
tarvitsevien lasten palveluiden kehittäminen, sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapinnan selkeyttäminen, kohtaavan työskentelyn vahvistaminen
sekä resurssien ja osaamisen turvaaminen. Vaikka haasteet ovat suuria, raportti tuo esiin myös toivoa ja ammattilaisten vahvan sitoutumisen työhön,
jota kuvataan tärkeäksi, koskettavaksi ja parhaaksi.
Näytä enemmänOrganisaatiot ja tekijät
Julkaisutyyppi
Julkaisumuoto
Erillisteos
Raportti
Kyllä
Yleisö
Ammatillinen
Vertaisarvioitu
Ei-vertaisarvioituOKM:n julkaisutyyppiluokitus
D4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitysJulkaisukanavan tiedot
Lehti/Sarja
Kustantaja
ISSN
ISBN
Julkaisufoorumi
Avoin saatavuus
Avoin saatavuus kustantajan palvelussa
Kyllä
Julkaisukanavan avoin saatavuus
Osittain avoin julkaisukanava
Rinnakkaistallennettu
Ei
Muut tiedot
Tieteenalat
Sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikka
Avainsanat
[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object]
Tunnistettu aihe
[object Object]
Julkaisumaa
Suomi
Kustantajan kansainvälisyys
Kotimainen
Kieli
suomi
Kansainvälinen yhteisjulkaisu
Ei
Yhteisjulkaisu yrityksen kanssa
Ei
Julkaisu kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruuseen
Kyllä