Hylkeiden kannanrakenteen ja saaliin rakenteen seuranta

Tavoitteet

Näytteitä (alaleuka, lisääntymiselimet, maksa) kerätään metsästetyistä halleista ja norpista, ja lisäksi metsästäjät mittaavat ja punnitsevat (jos mahdollista) saalishylkeet sekä mittaavat ihonalaisen traanikerroksen paksuuden (rintalastan takaosasta). Myös kalastajilta toivotaan näytteitä sivusaaliiksi joutuneista hylkeistä. Hylkeiden ikä määritetään alakulmahampaasta tehtävästä hammasleikkeestä. Kohduista tutkitaan sikiöt tai istukan arvet. Lisäksi kohdun terveys tarkastetaan kuroumien ja lihaskasvaimien varalta. Munarauhasista tutkitaan keltarauhasten (corpus luteum) ja valkorauhasten (corpus albicans) esiintyminen. Kohdun ja munarauhasten antamien tietojen avulla määritetään hylkeiden lisääntymisteho eli tiineiden/synnyttäneiden naaraiden osuus populaatiossa. Ihonalaisen traanikerroksen paksuus kertoo hylkeen kunnosta, erityisesti ravitsemustilasta. Hylkeiden lisääntymisteho ja traanin paksuus ovat ns. terveysindikaattoreita, joita käytetään Itämeren tilan seurannassa. Maksat lähetetään Eviraan loistutkimusta varten (maksamato).

Osallistujat

Vastuuorganisaatio

Luonnonvarakeskus

Alkuperäinen vastuuorganisaatio

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Henkilöt

Kauhala Kaarina

Liittyvät organisaatiot

Ruokavirasto

Finnish Wildlife Agency

Swedish Museum of Natural History

Tulokset

Tulokset ja vaikuttavuus

Hyljenäytteitä on kerätty melko systemaattisesti vuodesta 2000. Viime vuosina hallinäytteitä on kertynyt vuosittain noin 100-150, norppia muutama. Yhteensä hallinäytteitä on tähän mennessä saatu noin 1750. Hallikannan rakenne on muuttunut 2000-luvulla (Suomen alueelta metsästettyjen hallien perusteella arvioituna): Alle 10-vuotiaiden naaraiden kuolleisuus on kasvanut, millä voi olla suuri merkitys kannan kehitykselle. Naaraiden (erityisesti lisääntymisikäisten naaraiden) osuus kannassa on pienentynyt ja lisääntymisteho (synnyttäneiden naaraiden osuus lisääntymisikäisistä naaraista) on alentunut, mikä on johtanut kannan kuuttituotannon pienentymiseen. Hallisaaliin rakenne on erilainen eri merialueilla: Perämerellä metsästetään etenkin kevätjäiltä ja saaliista valtaosa on naaraita (ei kuutteja), kun taas esimerkiksi Saaristomerellä pyydetään eniten syksyllä ja saalis on urosvoittoista. Metsästyspaine on kasvanut hieman 2000-luvun aikana. Metsästys voi yhdessä sivusaaliin kanssa muodostaa merkittävän kuolleisuustekijän Itämeren hallille. Julkaisuluettelo:Kauhala, K., Ahola, M. P. & Kunnasranta, M. 2012. Demographic structure and mortality rate of a Baltic grey seal population at different stages of population change, judged on the basis of the hunting bag in Finland. -Annales Zoologici Fennici 49: 287?305. Kauhala, K., Ahola, M. & Kunnasranta, M. 2014. Decline in the pregnancy rate of Baltic grey seal females during the 2000s, estimated with different methods. ? Annales Zoologici Fennici 51: 313-324. Kauhala, K. & Kunnasranta, M. 2012: Hallisaaliin määrä ja rakenne Suomen merialueilla. - Suomen Riista 58: 7?15. Kauhala, K., Kunnasranta, M. & Valtonen, M. 2011: Hallien ravinto Suomen merialueella 2001-2007 ? alustava selvitys. ? Suomen Riista 57: 73-83. Kauhala, K. & Kunnasranta, M. 2012. Metsästäjien toimittamat näytteet kertovat hallin ravinnosta. -Metsästäjä 3/2012: 16-18. Kauhala, K., Ahola, M. & Kunnasranta, M. 2013. Mitä metsästysnäytteet kertovat Itämeren halleista? ?Metsästäjä 2/2014: 38-39. Tutkimustulosten avulla voidaan arvioida hyljekannan tilaa (kannan ikä- ja sukupuolirakenne, lisääntymisteho, kuolleisuus, ravitsemustila, loistaakka) ja sitä kautta Itämeren tilaa (HELCOM CORESET indikaattorit) sekä ihmisen toiminnan (metsästys, kalastus) vaikutusta hyljekantoihin.

Muut tiedot

Avainsanat

Elinympäristöt ja monimuotoisuus, Hyljekannat, Hylkeet