Vakavasti otettavan toivon on meidän aikanamme tunnustettava ihmisen tilan realiteetit ja kritisoitava naiivin optimismin illusorisia lupauksia. Vaikka kärsimys luonnehtii perustavasti ihmisyyttä, kärsimyksen filosofia ei ole riittävän keskeisessä asemassa filosofisessa tutkimuksessa. Tieteidenvälinen huippuyksikkömme muuttaa tämän tilanteen. Se asettaa kärsimyksen filosofisen tarkastelun keskiöön ja syventää käsitystämme kärsimyksestä ja suhtautumistamme siihen lähtökohtanaan melioristinen (lat. melior, parempi) ajatus, jonka mukaan maailmaa voidaan ja tulee parantaa vähittäisin inhimillisin ponnisteluin. Meliorismin mukaan myönteinen lopputulos ei ole väistämätön (optimismi) eikä mahdoton (pessimismi), mutta voimme toivoa sellaista, jos teemme aktiivisesti parhaamme. Integroimalla filosofisia ja yleisemmin humanistisia tarkasteluja kehitämme empiirisesti rikastettua, pragmaattista ja melioristista kärsimyksen filosofiaa uudistaen sekä akateemista että yhteiskunnallista keskustelua.

2026

2028