Hanke analysoi epideiktisen retoriikan ja runouden merkitystä luonnontieteen historiassa varhaisen uuden ajan alun yliopistoissa ja erityisesti Turun Akatemiassa. Yliopistojen yhteydessä tuotettiin varhaisella uudella ajalla valtava määrä latinankielistä tilannerunoutta väitöskirjoja ja akateemisia tapahtumia varten. Runoilla oli yleensä epideiktinen ja ylistävä funktio. Hanke analysoi tätä vähän tutkittua mutta erittäin laajaa retoristen kynnysrunojen aineistoa ja selvittää sen avulla epideiktisen retoriikan merkitystä tiedon ja erityisesti luonnontieteiden historiassa. Pelkän konventionaalisen juhlarunouden sijasta epideiktisellä runoudella osoitetaan olleen lukuisia kulttuurisia, sosiaalisia ja tiedonhistoriallisia tehtäviä. Hanke korostaa erityisesti epideiktisen retoriikan ja tilannerunouden merkitystä luonnon tutkimuksessa varhaisella uudella ajalla.

2026

2031