Miten suuri systeemi, joka koostuu useista pienistä, vuorovaikutuksessa olevista, satunnaisesti liikkuvista osista, käyttäytyy? Nykyään tällaisia kysymyksiä herää kaikkialla luonnon- ja yhteiskuntatieteissä, mutta eniten statistisen fysiikan eli termodynamiikan kontekstissa, jossa pienet osat saattavat vastata esim. kidehilan atomeita. 1980-luvulla fyysikot tekivät useita voimakkaita olettamuksia, jotka yhdistävät, kahdessa ulottuvuudessa, nämä kysymykset kvanttikenttäteoriaan ja säieteoriaan. Olettaen tämän yhteyden olevan totta, he pystyivät laskemaan monia fyysisesti tärkeitä suureita tarkasti. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole olemassa yhtä hilamallia, jolle nämä menetelmät olisivat täysin ja tarkasti perusteltuja. Tämä projekti pyrkii kuromaan umpeen tätä aukkoa varmistamalla, että useat hilamallit, erityisesti kaksiulotteinen Ising-malli, todellakin sisältävät syviä kenttäteoreettisia rakenteita, kuten fysiikan kirjallisuudessa ennustetaan. ?

2024

2028