Samaan aikaan kun uusliberalististen tavoitteiden mukaisesti navigoivien yliopistojen julkinen kuva piirtyy yritysmäisinä huippuyliopistoina huippututkijoineen, fasadin takana akateemista arkea varjostaa kurjuustarina. Tämä dikotominen kuva akateemisesta työstä ja sen puitteista on vallitseva jäsennys akateemisen työn tutkimuksessa. Se ei pysty tarjoamaan kestäviä akateemisen työn horisontteja ja on näin ollen riski akateemisen työn mielekkyyden ja tieteen jatkuvuuden kannalta. Tutkimus tarttuu tähän tutkimukselliseen katvealueeseen tarkastelemalla huippupuheen ja kurjuustarinan varjoon jäävää puhetta kysymällä millaista on tavallinen, merkityksellinen akateeminen työ. Ensimmäisessä vaiheessa tavallisuuteen ja työn merkityksellisyyteen liittyviä kokemuksia tehdään näkyväksi kollaboratiivisen autoetnografian keinoin. Autoetnografista vaihetta seuraa tutkijoille järjestetyt työpajat. Lisäksi aineistoa kerätään tutkijoille suunnatuilla kirjoituskutsulla ja haastatteluilla.

2024

2028