Darwinin ja Wallacen ajoista lähtien, eläinten värit ovat olleet luonnontieteilijöiden keskeinen kiinnostuksen kohde, koska väritys on sidoksissa selviytymiseen ja lisääntymiseen. Samanaikaisesti se loi paradokseja, jotka ovat edelleen osittain ratkaisemattomia. Kuinka on mahdollista, että varoitus- ja seksuaalisignaaleilla on usein useita värimuotoja, vaikka luonnonvalinnan tulisi suosia van parhaita? Tai millainen geneettinen arkkitehtuuri on tällaisen fenotyyppisen monimuotoisuuden takana. Käytän täpläsiilikäs perhosta (Arctia plantaginis), jolla on useita kirkkaita värimuotoja (= polymorfia) mallilajina tutkimuksissani. Jokaisella morfilla on erilaisia strategioita houkutella vastakkaista sukupuolta ja toisaalta karkottaa petoja. Käytämme koko genomin sekvenointia, pitkän aikavälin seuranta-aineistoja, kokeellisia menetelmiä ja matemaattista mallinnusta testataksemme olosuhteita, jotka ohjaavat ja ylläpitävät biologista monimuotoisuutta.

2023

2027