Tässä tutkimuksessa kysytään, millaista on kasvaa vaikeiden kriisien ilmapiirissä ja ehdotetaan uusia ei-ihmiskeskeisiä käsitteellisiä suuntia. Taustalla on antroposeenin aika, joka on osoittanut, että ympäristökriisi on myös tunteiden ja ontologian kriisi, joka ravistelee luontoa, ihmistä ja eläimiä koskevia oletuksia. Ensimmäisessä vaiheessa tutkitaan lapsuuksia epävirallisissa kasvatusympäristöissä käyttäen etnografisia, narratiivisia ja taiteellisia menetelmiä. Tämän jälkeen seuraa poikkitieteellinen käsitteellinen vaihe, jonka lähtökohtana ovat (a) mikrobi, (b) fossiili ja (c) sää. Nämä lähtökohdat rikastavat lapsuutta koskevaa ymmärrystä lisäten uusia suhteita, affekteja, ajallisuuksia ja politiikkoja. Tutkimuksen tuloksena on käsitteitä, tarinoita, metodeja ja poliittisia suuntia. Ne auttavat lapsia, kasvattajia ja päättäjiä arvioimaan toimintaa ja tunteita tavoilla, jotka tunnustavat lapsuuksien monimutkaisuuden ja rakentavat ihmistä laajempaa antroposeenin jälkeistä aikaa.

2023

2027