Väitöskirjahankkeeni esittelee uudenlaisen tulkinnan Emmanuel Levinasin (1906–1995) taidefilosofiasta. Monografiamittaisessa tutkimuksessani esitän, että olennaista tälle filosofialle on taiteen ja etiikan välinen jännite, joka ei kuitenkaan johda kummankaan alistamiseen toiselle. Kutsun tätä "kunnioittavaksi jännitteeksi" (respectful tension). Väitöskirjani kirjoitan englanniksi otsikolla ”Respectful Tension: Art and Ethics in Emmanuel Levinas’s Philosophy”. Levinas on yksi mannermaisen filosofian keskeisimmistä nimistä ja hänet tunnettaan erityisesti idiosynkraattisesta etiikastaan. Ajoittain hän käsittelee taiteen suhdetta tähän etiikkaan hyvinkin poleemiseen sävyyn. Esimerkiksi artikkelissa ”La réalité et son ombre” (1948) hän kirjoittaa taiteen olevan kuin ”juhlimista ruton aikaan”. Levinas kuitenkin jatkaa taiteesta kirjoittamista läpi uransa ja ajoittain löytää siitä myös inspiraatiota omalle filosofialleen. Esitän, että Levinasin taidefilosofialle ominaista on tämä jännitteinen suhde taiteen ja etiikan välillä. Väitöskirjassani paikannan sen juuret Levinasin varhaiseen filosofiaan ja tapaan, jolla hän käsittelee aistimellisuuden kysymystä. Aiemassa tutkimuksessa taiteen ja etiikan suhdetta Levinasin filosofiassa ei ole tarkasteltu systemaattisesti. Usein tutkimukset keskittyvät joko yksittäisiin teksteihin tai vain yhteen taidelajiin, yleensä kirjallisuuteen. Väitöskirjani on ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus taiteen ja etiikan suhteesta Levinasin filosofiassa. Yksittäisten tekstien tai taidelajien sijaan käsittelen sitä, mikä Levinasin taidefilosofille on kokonaisuudessaan luonteenomaista. Tutkimukseni keskeisenä metodologisena otteena toimii Levinasin teosten filosofinen tulkinta ja lähiluku. Tärkeässä asemassa on myös näiden teosten filosofis-historiallinen kontekstualisointi, johtuen Levinasin taidefilosofian intertekstuaalisesta luonteesta. Keskeisessä asemassa ovat erityisesti fenomenologian edustajat, eritoten Husserl, Heidegger sekä Sartre.

2023