Tieteellä ja tutkimuksella on paradoksaalinen rooli poliittisessa päätöksenteossa: tutkimukselta odotetaan yhä enemmän relevanssia päätöksenteon kannalta, mutta samanaikaisesti tieteellisten asiantuntijoiden näkemykset säännöllisesti sivuutetaan. Hanke avaa uuden näkökulman tähän paradoksiin tarkastelemalla lainsäätäjien käytäntöjä, joilla he yhtäältä hyödyntävät tiedettä poliittisen argumentaation tukena ja toisaalta kyseenalaistavat tieteen auktoriteetin. Tutkimuksen aineistona on laaja otos lakiesityksiä koskevia parlamenttikeskusteluja neljästä maasta. Hanke paljastaa, kuinka tutkimuksessa tarkastellut käytännöt ovat muuttuneet vuodesta 1960 vuoteen 2020 ulottuvana ajanjaksona. Tulokset asettavat uuteen valoon viimeaikaisessa keskustelussa yleiset väitteet, joiden mukaan nyky-yhteiskuntien poliittisessa kulttuurissa on tapahtunut siirtymä ”totuudenjälkeiseen politiikkaan”.

2021

2026