Väitöstutkimuksessani tarkastelen porilaista puhekieltä kulttuuriperintönä. Näkökulma on suomalaisessa ja kansainvälisessäkin kielentutkimuksessa tuore. Monitieteinen tutkimusasetelma tuo lisätietoa puhekielen ja identiteetin suhteesta sekä siihen liittyvästä kielitietoisuudesta, kehittää alueelle ominaisen puhekielen asemaa kulttuuriperintönä sekä auttaa pitämään yllä Suomen kielellistä monimuotoisuutta. Tutkimuksella on neljä päätavoitetta, joiden avulla tuon lisätietoa puhekielen merkityksestä kielenkäyttäjien identiteetille. Ensinnä tavoitteena on selvittää, miten Porin puhekielestä muodostuu kulttuuriperintöä. Toisena tavoitteena on selvittää, millaiseksi tämä kulttuuriperintö – Pori, porilainen kielenkäyttö ja porilaisuus – rakentuu mediassa ja muissa julkisissa diskursseissa. Tutkimuksen kolmantena tavoitteena on selvittää, millaisia Pori, porilainen kielenkäyttö ja porilaisuus ovat porilaisten ja ei-porilaisten kielenkäyttäjien havainnoimana. Tutkimuksen neljäs tavoite on teoreettinen. Pyrin selvittämään, millaista lisäarvoa kulttuuriperinnön tutkimuksen ja diskurssintutkimuksen menetelmien hyödyntäminen tarjoaa murre- ja kielitietoisuustutkimuksen kehittämiseksi. Tutkimustani ohjaavat teoriat alueellisesta identiteetistä, puhekielestä ja kulttuuriperinnöstä kulttuuriyhteisön aktiivisen tuottamisen tuloksena. Tutkimusasetelmassa yhdistyvät sosiolingvistinen kielitietoisuustutkimus, kansanlingvistiikka, kulttuuriperinnön tutkimus sekä diskurssianalyysi.

2020